Minun Säkylänharjuni

Lenkkitossujen pujotus jalkaan. Jalkojen alla Huovinlammen notkuva patosilta. Käki kukkuu kaukana. Lammen rannassa kuplivan limaista sammakon kutua. Syvällä notkelmassa kiemurtelee humuksen kirkkaan ruskeaksi värjäämä Myllyoja. Kuulen veden soljuvan lorinan. Heitän sillalta puroon pitkulaisen kuusen kävyn. Se ei koskaan saavu sillan toiselle puolen. Virta vie sen vauhdilla sillan alle, kiven kolon pyörteeseen. Puron varren valkovuokot ovat jo lakastuneet. Sukellan kädet ylhäällä nuoren kuusiryhmän lävitse. Neulaset pistelevät ja kastelevat kylkeni eilisen sateen jäljiltä. Kuusi tuoksuu tuoreelta.

Sairaalanmäki - lämmin muisto lapsuuden hiihtokilpailusta. Verenmaku suussa, kuuma sokerinen sekamehu armeijan mehutonkasta tarjottuna. Iloinen mieli ja kotona pahvilaatikossa jo tummunut palkintolusikka.

Matka jatkuu kostea puru tossujen alla. Latvasuolta kantautuu suopursun tuoksu. Luikerteleva käärme polulla, loikka ja kiljahdus! Reitin vaihto mutkittelevalle pikkupolulle. Polku on tuttu, mutta askel on tarkka. Väistelen kivenlohkareita ja polkua halkovia koukeroisia männyn juuria. Oikealla puolen lapsuuden suuri kiipeilykivi. Sen päällä kasvaa kiemurteleva koivu - lapsen ihmetyksen aihe.

Ympärilläni on silmiin kantamattomasti jäkälämattoa ja kumpuilevaa kangasmetsää. Jäkälä tuntuu pehmeältä, paikoin rapisevan kuivalta, nenääni hiipii sienimäinen tuoksu. Männyt humisevat tuulessa. Palokärki rummuttaa. Olen yksin. Ei, en sittenkään, joku tarkkailee minua - joukkueellinen varusmiehiä ryömii mäntykankaalla. Lisään vauhtia.

Uuvuttava ylämäki, rinteessä kielomeri ja huumaavan voimakas tuoksu. Perillä. Säkylänharjun harjanteen päällä. Hieno hiekka pölisee. Jääkausi on jättänyt mahtavat jälkensä. Takanani syvä suppa, tupasvillat ja tuulessa lepattavat pienet haavan lehdet. Kolme korppia leijailee tuulen viemänä taivaalla. Silmieni edessä, harjanteen toisella puolen, metsää, metsää ja toinen rakkaistani - suuri ja uljas Pyhäjärvi.

Käännyn takaisin, kohti aurinkoa. Juoksu kulkee helposti. Kotimatka on alamäkeä. Kirkas, mäntyjen välistä pilkottava alkukesän aurinko viitoittaa vilkkuen matkaani. Puristan kämmeneni sisällä kulkevaa, auennutta männyn käpyä. Tunnen metsän sisälläni.                                                                                                                                      Heli Nukki

Tämä tarina on ote teoksesta:

Ourista harjuille - Tuokiokuvia Satakunnan luonnosta bySatakuntaliitto / The Regional Council of Satakunta - Issuu